Tyytymättömyys tekemättömyyteen

Olen nyt elänyt pari kuukautta tätä ainaisen auvoisaa elämää palmujen alla, vailla huolenhäivää ja rihmankiertämää, ikuinen hymy kasvoilla ja sydän ukulelen sulosointuja soitellen. 

Näiden kahden kuukauden aikana olen oppinut, että koko aikaisempi lause on lähes täyttä kaninpapanaa ja pensasaidan lannoitetta.

Ihmisen perusluonteeseen kun kuuluu täydellinen tyytymättömyys lähes täydelliseen elämään. Lähtökohtaisesti aina liikaa tai liian vähän, liian aikaisin tai liian myöhään, liian nopeasti tai liian hitaasti. Kunhan nyt ei vahingossakaan sopivasti ja sopivaan aikaan. Mitäs siitäkin sitten nyt seuraisi, jos alkaisimme tyytyväisiksi ihan vaan kaikesta siitä, mitä meillä jo on, minkälaisia olemme tällaisenaan, mitä olemme elämiltämme jo nyt saaneet...

Aidan takana ruoho on aina vihreämpää, autotallissa hienompi auto, rouvalla terhakammat tissit ja miehellä isompi meisselikokoelma. 

Kiikareita ei tosin tarvitse kohdistaa edes naapurin tiluksien puolelle. Omallakin tontilla riittää perkuuta ja risusavottaa.

Aika-raha-energia. Kiire-köyhyys-väsymys. Sanotaan, että nuorena ei ole rahaa, aikuisena ei ehdi ja vanhana ei jaksa. Paska diili mielestäni.

Olen viimevuosina nauttinut erinäisistä yhdistelmistä ja henkilökohtaisena suosikkina kombo, missä jokainen kolmesta osa-alueesta vilkuttaa paniikissa punaista. Rahaa nyt ei meikäläisen yhdistelmissä ole koskaan ollutkaan edes pankkiholvin lattiaa peittämään, mutta olen pärjännyt.

Nyt muutama vuosi sen jälkeen kun energiavarasto, aika, henkinen ja fyysinen hyvinvointi ja halu elää kipittivät kuin ilmaisen viinan perässä pensasaitojen välistä naapurin tontin puolelle, olen päätynyt eriskummalliseen tilanteeseen: minulla on aikaa. Olen täydellisen tarpeeton, vailla stressiä tai pakkoa tehdä yhtään mitään. Tästäpä vasta syntyikin myrsky vesilasiin ja meni hommat lyttyyn munaskuita myöten (https://www.parkkinen.org/aasinsiltoja.html).

Mitä ilmeisimmin olen hyppinyt tässä elämän tasohyppelypelissä melkoisilla loikilla seuraaviin kenttiin huijauskoodeja käyttämättä ja sellaisella vauhdilla, että naapureita ja vihreää ruohoa hirvittää.

Viisas mies, yhdysvaltalainen psykologi Abraham Maslow kehitti vuonna 1943 tarvehierarkian, joka koostuu viidestä osasta:

Nämä tarpeet tulisi siis tyydyttyä "riittävässä määrin" ennen kuin voi siirtyä tasohyppelyssä seuraavaan kenttään.

1. fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)

2. turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)

3. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)

4. arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).

5. itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa).

Olen vihdoin loikkinut läpi kentät 1-4 ja samalla takaraivoni eriskummallisissa syövereissä odotan kauhulla, koska tulee "game over". Kentässä 5 yritän saavuttaa tyytyväisyyden kaikissa aikaisemmissa kentissä läpikäymistäni asioista ja odottaa agressiivisesti, koska ja miten saan taas täyden potentiaalini käyttöön. En malta odottaa aikatauluja, iloisentehokasta pöhinää ja tunnetta siitä, että on saanut jotain aikaiseksi.

Hengailen juna-asemalla, missä pohjaanpalanein kahvi ja kuivin sokeriässä maistuisivat nyt erityisen hyviltä. Kyllä se juna vielä saapuu ja kun veturin keula näkyy, olen valmiina hyppäämään kyytiin.

Yritän kuitenkin vielä hetken aikaa kaikkeni, jotta nauttisin täysissä ruumiin ja sielun voimissa vaahdotetusta maidosta kahvini päällä ja sateenkaaren väreistä smoothiebowlissani. 

#minäriitän #unelmaonnesta #33880

❤OH