• Oona

Status

Mitä olisit, jos sinulla ei olisi mitään? 


"Sosiaalinen status on arvostus, kunnioitus tai arvovalta, jonka yksilö saavuttaa asemassaan yhteiskunnassa." ~ Wikipedia, Sosiaalinen asema

Halusin olla menestynyt ja mahtava, asennuttaa jättimäisen nimikyltin pilvenpiirtäjäni huipulle, olla tärkeä ja käyttää asemaani pönkittäviä merkkituotteita, asua hienosti ja ajaa näyttävää autoa. Menestyä niin maan perkeleesti, että kukaan ei enää ikinä kyseenalaistaisi arvoani tai osaamistani.

 

Kunnes sairastuin. 

Muutamana viime vuonna arvomaailmani on täräyttänyt usean mahtavan etuperinvoltin pari kertaa ilmassa kerien. Ja tässä kohtaa voin paljastaa yhden itsestäänselvän salaisuuden, rakkaat ystäväni. Yltiöpäinen suorittaminen, jatkuva stressaaminen, kellonympäri työskentely ja ympäriinsä päättömänä juoksentelu harvoin tuo onnea. 

Jossain kohtaa jälleen kerran epämukavasti maatessani selätettynä tatamissa, mietin, miksi olen onneton ja itkuinen, yltiöpäisen väsynyt ja loppu kaikkeen mukavaan ja epämukavaan elämässäni. Olin arvottanut suorittamisen itseni ja onnellisuuden edelle. Yritin pönkittää omanarvontuntoani ahkeruudella, unohtaen itseni ja oman hyvinvointini.

Jokainen yrittäjä tietää, miten käy sairastaessa jos maksaa minimieläkettä. Moni asia muuttuu ja uusia ongelmia sairastelun ohella satelee kuin lumi ensimmäisen kerran talvella taivaalta, aiheuttaen perinteiset otsikot, kuinka "talvi yllätti autoilijat". Olin kuitenkin nuori ja kuolematon, mitäs minä nyt olisin mihinkään sairasteluun sen paremmin varautunut.. 

Meni henkinen ja fyysinen terveys, meni työ, meni elintaso, rahat... Olin nolla. Ihmisraunio ilman ainuttakaan liaania, mihin tarttua jättimäistä krokotiilien täyttämää jokea ylittäessä. Siitä alkoi se matka, mitä elämäksi ja oppimiseksi kai kutsutaan. Matka oli niin sanotusti perseestä. Jouduin rakentamaan minuuteni ja arvoni kokonaan uudestaan. En voinut nojautua enää mihinkään titteliin tai omaisuuteen, en edes minkäänsorttiseen ulkomuotoon, koska olin täysin nuutunut ja kuihtunut, viimeisiä lihaksia myöten. 

"Siitä alkoi se matka, mitä elämäksi ja oppimiseksi kai kutsutaan. Matka oli niin sanotusti perseestä."

Yksin heiluessani krokotiilien ammottavien suiden yllä, tajusin paljon asioita. Hyviä ja huonoja asioita. Tajusin myös, että en enää myy omaa elämääni tai terveyttäni kenellekään tai millekään. Halusin niin kovasti olla onnellinen ja sen tavoittelusta tuli päivittäinen

painimatsi päässäni. 


Nyt, olen onnellinen.


En varsinaisesti ole menestynyt, en täyspäiväisesti minkään työyhteisön osa, enkä myöskään enää niin kovin aikaansaava, mutta olen terve ja onnellinen. Iloinen, nauravainen, jopa optimistinen ja vihdoin minulla on energiavarastossani watteja jakaa muillekin. Olen myös ilmeisen nolo avautuja nykyään, mutta sen ristin kyllä kannan, jos voin ikinä olla kenellekään kokemuksillani avuksi.



Jokaisella meistä on jo syntyessään sama arvo, ihmisarvo, olimme sitten tehokkaita menestyjiä tai harhailevia sohvasurffaajia. 

Ensi kerralla, kun esittelet itsesi uudessa porukassa, mieti, miten esittelisit itsesi ilman statuksia. 

Minä olen Oona, kohta 25-vuotias herkkä, eläinrakas ja elämälle avoin paljasjalkainen hippi. Ristisanojen ja luontodokumenttien rakastaja, joka näkee sadekausien jälkeen edelleen pilvissä kultareunukset. 

#unelmaonnesta


❤OH

4 views

"Epäröinnin kynnyksellä

kysy kuinka paljon rohkeutta

uskallat tänään jättää käyttämättä?"

- Tommy Tabermann -

#unelmaonnesta

#33880

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now