Miksi taloushallinto on niin tylsää ja kuivaa?
Kirjanpitäjä, palkanlaskija, myynti- tai ostoreskontranhoitaja, laskuttaja, maksuliikennevalvoja…. Hohhoijaa. Turha odottaa innostuneita lisäkysymyksiä uudelta tuttavalta ammateista keskustellessa.
Taloushallinto on digitalisaation aikana ollut melkoisessa murroksessa. Paperinpyörittely ja kuittirumba on siirtynyt sähköiseksi ja kirjanpito-ohjelmien ominaisuudet kehittyneet huimasti manuaalisen näpyttämisen vähentämiseksi.
Suuri osa vanhanliiton ammattilaisia on eläköitynyt ja nuorempi polvi raikastaa ammattikunnan kuvaa MacBookeineen ja eTaskuineen. Miksi silti, ainakin minulle juuri tämän nuoremmanpolven edustajana ja ex-yrittäjänä, taloushallinto, kirjanpito, tilinpäätös ja muu paperishow aiheuttavat ennenaikaista harmaantumista ja jopa kaljuuntumista sekä juonteita, joihin ei anti-age-tuotteet pure?
Jokaisella alalla on oma lähes salakielenkaltainen ammattisanastonsa, mutta talousjargonia on omaa luokkaansa. Jostain syystä on ammattimaista ja ylpeää ilmaista yksinkertaisetkin asiat usein koukeroin ja parikymmenkirjaimisin, mielellään vierasperäisin sanoin. Kirjanpidossa on äkkiseltään laskettuna 545 nelinumeroista koodia eri tileille ja ylväitä ilmaisuja, kuten lyhyt- tai pitkäaikainen vieraspääoma eli laina tai vaihto-omaisuus eli käytännössä tämänhetkinen varasto. Taloushallinnossa ilakoidaan taulukoilla, kuvaajilla, listoilla, kymmen- tai satasivuisilla dokumenteilla ja laskureilla: kaikki tietenkin valkoisella taustalla ja pienellä arial-fontilla kirjattuna. Siitä sitten vaan pullonpohjalasit päähän ja silmän tarkentajalihas sykkimään!
Yrittäjille kirjanpito, niin kuin myös verotuskin, on usein se ärsyttävän aikaavievä pakollinen paha. Yrittäjänä panostaa laskutettaviin tunteihin. Harva kirjanpitäjäkään varmaan kirjanpitoa naputtelisi ihan harrastusmielessä ilman palkkaa?
No, tästä päästäänkin siihen, miksi näpyttelen tunne-ajatus-mielipide-lässynlää-tekstieni sekaan tarinaa taloushallinnosta. En näin ainaisena taivaanrannan - ja sen ohi - maalarina ajatellut päätyväni yrittäjyyden sijaan opiskelemaan. Enkä todellakaan juurikin sitä tylsää taloushallintoa. Sen sijaan, että kehittäisin opiskeluiden kautta vahvuuksiani, päätin sukeltaa syvään päätyyn heikkouksieni altaaseen ja selvittää tarkemmin numerot ja faktat yritystoiminnan taustalla. Ja silti säilyttää pärskyvän luonteeni, puujalkavitsit, sekä luovat harrastukseni.
Näin ollen salaa pyöräytin silmiäni syvän huokauksen saattelemana, kun keväänmittaisen projektin tavoitteeksi paljastui: "rakentaa ostajaorganisaation johtamisen tueksi vaiheistettu etenemiskuvaus integraatio prosessin toteuttamisesta”. Että wippii ja hellät tunteet. Näin syttyi idea värikkäästä Pac-Man-teemaisesta ostajanoppaasta, joka tekee fuusiosta (ja taloushallinnosta) hauskaa. Fun, fearless, fuusio!
Kevään aikana selviää, saammeko tehtyä asiapitoisesta yritysfuusio-oppaasta riittävän mielenkiintoisen ja hauskan, jotta minunkinlaiseni ennakkoluuloisen, oravan kärsivällisyydellä varustetun elämysseikkailijan mielenkiinto säilyy.
Loppujen lopuksi kirjanpito ja kaikki taloushallinto on hyvin johdonmukaista, loogista ja ennenkaikkea tarpeellista. Ammattikieli nopeuttaa ja tarkentaa kommunikointia. Ala vaatii vaan tulkkausta selkokielelle, vähän värikynää ja huumoria.
❤OH