Matkalla

Edelleen kovalevy prosessoi taas kerran yhtä ikimuistoista matkaa.

Kylläpä sitä on pienen ihmisen elämänvarrelle sattunut käsittämättömän hienoja maisemia, mahdollisuuksia ja hetkiä, sekä korvaamattomia ihmisiä ja kohtaamisia. Usein tuntemattomalla maaperällä reissatessa havahtuu huomaavansa aivan erilailla asioita. Näkevänsä ja kokevansa.

On niitä, jotka ajavat hienoimmilla autoilla ja syövät vain ruokia, joiden nimen harva osaa lausua. On niitä, jotka kulkevat jalan ja nukkuvat pressukodissaan. Kuitenkin, painoimme sitten päämme unen saapuessa muhkeimpaan kultahanhen pershöyhentyynyyn, polyesterivanuun tai väsyneiden käsiemme päälle, koemme samoja tunteita, käymme läpi samoja ajatuksia ja asioita. Olemme samaa lajia, tehty samoista soluista, kudoksista, elimistä. Olemme kaikki ajoittain epävarmoja itsestämme, epäilemme valintojamme, ahdistumme, haluamme tulla hyväksytyiksi ja ymmärretyiksi.

Vetoketju auki kompuroimme omiin jalkoihimme, edellinen lounas hampaidenvälissä pinaatinlailla vihertäen ja komea finni nokanpäässä hohtaen vain huomataksemme, että edellisestä suihkukerrasta lienee jo liian pitkä aika, kun tukka sojottaa kohti yläilmoja Saturnuksen ulkorenkaita hipoen ja sitkeimmätkin kärpäset pökertyvät ympärillämme. Käymme kaikki kakalla ja poistumme ylpeästi vessapaperit kengänpohjassa. Rikkaita ovat he, jotka kokevat, näkevät, tuntevat. Vetävät henkeen kevään ensimmäisen plussakelin auringon ensisäteet elämänkuluttamia kasvoja lämmittäen. Tajuavat pysähtyä jälleen lapsen lailla hämmästelemään liian tutuksi tulleita elämän hienouksia. Ovat avoinna maailmalle ja muutoksille, hanuina ja vajaina omina höpsöinä itseinään. Vaikka silmät ovat auki, se ei välttämättä tarkoita, että näkee.

Kaikki väsyneet lainaukset siitä, kuinka "matkailu avartaa" ja "jos matkustaa paljon, tietää paljon" osoittavat jälleen kerran todenperäisyytensä. Oli matka sitten lähikauppaan tai maailman ääriin. #unelmaonnesta ❤OH