Itsensä etsiminen
Mitä löydät, kun et tiedä, mitä etsiä? Mitä etsit, kun et tiedä, mitä pitäisi löytää?
"To lose balance sometimes for love is part of living a balanced life." ― Elizabeth Gilbert, Eat, Pray, Love: One Woman's Search for Everything
Paljon on sanontoja siitä, kuinka elämässä ei ole koskaan valmis, aina kehittyy, kasvaa ja oppii, ei saa jämähtää paikoilleen tai vanhoihin tapoihin, on mentävä eteenpäin. Hirmuisen hyviä neuvoja ja ohjenuoria, ystäväni. Kukaan ei vain ole sattumoisin opettanut, miten nämä valaistumiseen, Nirvanaan, johtavat vinkki vitoset, kutoset ja kasit, toteutetaan.
Pitää olla itsevarma, tietää mitä haluaa, tuntea omat vahvuudet ja kehittymisenpaikat, kipukohdat ja kiitollisuudenaiheet, mutta joku kesken matkan unohti painaa navigaattorista "Aloita"- painiketta. Kuin pyörisi kolmatta päivää ympyrää skeittilaudan päällä, silmät sidottuina, jalat niskan takana ja Ukkometso kuulokkeissa, jossain päin Balin pikkuteitä, jotka kaikki muuten näyttää ihan samalta, ja yhtäkkiä pitäisi ajaa yksipyöräisellä takaperin kotiin. Ei sitten ihan onnistu.
Vähän sama kuin kouluaikoina opettelin ulkoa erinäköisiä kemian kaavoja ja kikkoja. Harmi vaan, että en tiennyt yhtään, mitä niillä olisi pitänyt tehdä.
"There's a crack (or cracks) in everyone...that's how the light of God gets in." ― Elizabeth Gilbert, Eat, Pray, Love
Kun olet ensimmäistä kertaa kunnolla tontissa, nokka veressä ja kyynerpäät asvaltti-ihottumassa, on ehkä kenenkään turha enää sanoa, että joku asia meni ns. päin pakaralihaksia. Sama pätee myös siinä kohtaa, kun olet itsesi pahin vihollinen, ruma, läski, saamaton, tyhmä, kykenemätön ja jatkuvasti ihmeissäsi, miksi olet edes elossa tällä pallonpyörylällä.
Sen sijaan, että opettelin Seitsemän Veljeksen hevosen hännän väriä tai logaritmiyhtälöä, olisin kovin kernaasti kuullut, kuinka oppii rakastamaan itseään ja sitä kautta muita, kuinka tietää, mitä haluaa ja mitä ei halua, miten edetä kohti unelmiaan tai, oma lemppari, kuinka olla onnellinen.
Kouluajoista on nyt vierähtänyt jokunen vuosi, enkä edelleenkään tiedä, mitä olen etsimässä tai kuinka monta universumin piilottamaa pääsiäismunaa on vielä löytämättä, saatika onko munat täynnä suklaata vai mätää.
Sen tiedän, että sanonnat siitä, kuinka vaikeuksien kautta voitetaan ja mokaamalla oppii, eivät ole ihan silkkaa torakanpaskaa tyynyllä.
"Do not apologize for crying. Without this emotion, we are only robots." ― Elizabeth Gilbert, Eat, Pray, Love
Olen oppinut, mitä en ainakaan halua, hahmottelen ujosti unelmia ja vielä joku päivä tiedän myös sen mitä haluan, ansaitsen ja mihin pystyn. Joku päivä vielä kiitän kehusta vilpittömästi silmiä pyörittelemättä sanomalla "kiitos", enkä anna päähäni tulvia epäilyksen aaltoja.
Itke, huuda, valita, kiroile, nuku, syö, nuku lisää ja toista. Nouse, kaadu, käy oikealla ja vasemmalla, mene eteen ja vähän taakse.
"This is a good sign, having a broken heart. It means we have tried for something." ― Elizabeth Gilbert, Eat, Pray, Love
Joku päivä ne samat useamman Botox- ruiskeen mentävät rypyt onkin ok, pömppis ei olekaan yhtään niin iso, saatat jopa osatakin jotakin ja oma keskeneräisyys ja sen myöntäminen onkin helpotus, eikä peitettävä kirous.
Siihen asti, ihanan tuskallista matkaa.
Elämää se vaan on.
❤OH