Anteeksianto
Anteeksianto.
Piinallisen vaikea hyve, joka pelastaisi monet meistä katkeruudelta ja murehtimiselta. Mutta ah, niin kovin mahdoton opettaa ja vielä vaikeampi toteuttaa.
"Anteeksianto tarkoittaa hyväksymistä, myötätuntoa ja armollisuutta. Se tarkoittaa että pystyy päästämään irti asioista, joille ei voi mitään. " - Suomen Mielenterveysseura
Sanasta "anteeksianto" tulee mieleen ensimmäisenä toisen ihmisen pahat sanat tai teot, ja vilpitön tai vilpillinen pahoittelu jälkikäteen, mutta harvoin tulee ajatelleeksi, että itselleen pitäisi osata myös antaa anteeksi. On helppo ohjeistaa muita päästämään irti ja unohtamaan, mutta miksi kannamme omia syyllisyyden taakkoja painavana rinkkana selässämme?
"Itsellekin on hyvä osata antaa anteeksi. Siten voi irrottautua syyllisyydestä, häpeästä ja vatvomisesta. Jos ei osaa olla armollinen itselleen, se ei ole helppoa toisiakaan kohtaan. Kyky antaa anteeksi itselle lisää myös kykyä pyytää anteeksi, jos tulee loukanneeksi toista." - Suomen Mielenterveysseura
Mitä jos olisin, mitä jos en olisi, olisiko pitänyt, eikö olisi pitänyt... Ihan varmasti olisi kannattanut ja ihan varmasti ei olisi kannattanut!
Mokaaminen on ihmisyyttä, mokista oppii, mutta vielä enemmän oppii, kun vilpittömästi antaa anteeksi. Itselleen ja muille.
Oma rinkkani painaa vielä useamman kilon, mutta matkan varrella kannettava paino on pudonnut tonneittain. Olen vilpittömästi antanut anteeksi kaikille, jotka ovat anteeksi pyytäneet ja koen saaneeni anteeksi itsekin pahoitellessani. Kunpa joku päivä armahtaisi myös oman keskeneräisyytensä, mokat ja paikat, mistä olisi pitänyt laukoa maali, mutta kilahtikin tolppaan.
"Olen pahoillani, anteeksi" kantaa usein pidemmälle, kun voisi kuvitellakaan. Jos ei päästä irti, rinkasta kasvaa perässävedettävä säkki, josta jää inhottavat katkeruudenjäljet perään.
Ehkä en osannut olla itse parempi, ehkä sinä et osannut olla sillä hetkellä parempi ihminen. Ehkä tulevaisuudessa olen, ehkä sinäkin olet. Muita ei voi pakottaa antamaan anteeksi, mutta katkeruus on kurja matkakaveri; se valittaa ja hidastaa, haluaa mennä aina samoihin paikkoihin, eikä suostu kokeilemaan uusia asioita, koska viimeksikin uudesta raflasta tuli ruokamyrkytys.
Heitä tänään rinkka hieman kevyempänä selkään ja turistikartta kohti oman elämän seikkailuja.
Uusia keskityksiä maalille tulee vielä varmasti ja kun tarpeeksi potkii, menee se pallo välillä verkkoonkin!
❤OH